Oletko koskaan pysähtynyt miettimään millaisen maailman me haluamme jättää tuleville polville? Tässä hieman pohdintaa ruoantuotannon vinkkelistä.
Ruoan tuotanto aiheuttaa 80% maailman metsäkadosta, 29%kasvihuonepäästöistä ja 70% makean veden käytöstä. Näin kertoo YK:n kestävän kehityksen raportti vuodelta 2019.
Lukujen valossa ei jää epäselväksi, että meillä alan toimijoilla on tekemistä, jotta maapallo pysyy elinkelpoisena ja voimme ruokkia kasvavan väestön. Voidaanko asialle tehdä jotain kunnossapidon keinoin?
Kunnossapidon tehtävä on perinteisesti ollut varmistaa tuotannon sujuvuus ja laitteiden häiriötön toiminta. Mieluiten ennakoivasti. Jatkossa asiat täytyy viedä pidemmälle.
Kunnossapitoa tulee tarkastella myös ympäristönäkökulmasta. Toimien tulee edistää kestävyyttä ja energiatehokkuutta kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa. Kyse ei ole vain siitä, että pidämme koneet ja laitteet käynnissä – meidän täytyy myös varmistaa, että ne toimivat optimaalisesti mahdollisimman vähällä energialla ja veden kulutuksella, vähentäen samalla päästöjä ja hävikkiä. Tätä kutsutaan vihreäksi siirtymäksi myös kunnossapidossa.
Kuvitellaan, että jokainen tuotantolinja tai elintarvikkeita myyvä kauppa toimisi nykyistä 5% pienemmällä hävikillä, 5 % vähemmällä vedellä ja energiankulutuksella. 5 % voi kuulostaa pieneltä luvulta. Kun se monistetaan koko ketjuun – jokaiseen koneeseen, jokaiseen tuotantolinjaan ja koko jakeluketjuun varastoineen ja myymälöineen – tulokset alkavat puhua puolestaan.
Tulevaisuuden vihreän ja kestävän kunnossapidon rooli ei siis ole vain tuotannon sujuvuuden varmistaja, vaan sen tulee hallita kokonaisvaltaisemmin koko toiminnan ympäristövaikutukset. Meidän on mietittävä kaikki varaosat, käytettävät resurssit ja energiatehokkuustoimet pitkälle eteenpäin – ei vain huoltokulujen säästämiseksi, vaan myös maapallon resurssien säästämisen kannalta. Tämä tarkoittaa tuotannon hävikin, kunnossapidon aikana syntyvän jätteen ja päästöjen minimointia, luonnonvarojen säästöä, sekä energian tehokkaampaa käyttöä. Perusajatuksena on minimoida kunnossapidon negatiivinen ekologinen jalanjälki ilman, että työn tehokkuus tai tuotannon laatu kärsivät.
Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan hyödytä pelkästään ympäristöä. Yritykset, jotka satsaavat tehokkuuteen ja vähäisempään vedenkäyttöön, saavat lähes poikkeuksetta myös kustannussäästöjä ja kilpailuetua. Kun tuotannon ja kunnossapidon henkilöstö on koulutettu ajattelemaan ympäristönäkökulmasta ja kun käytössä ovat parhaat työkalut ja data, voi kunnossapito viedä yrityksiä kohti vastuullista ja kestävää tulevaisuutta.
Kysymys kuuluu: millaisen kunnossapitomallin sinä valitset?
Tässä blogitekstissä on Force Elinkaaripalvelujen liiketoimintajohtajan Jari Korhosen ajatuksia.
Jari on toiminut vuosikymmeniä kunnossapidon johtotehtävissä suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä.
